[ PDF; 92k ]

Vapaat ohjelmat

(tai ”avoin lähdekoodi”, ”libre software”)

PrepCom3-valmistelun aikana usein esiintynyt pyyntö oli saada viitattava asiakirja vapaista ohjelmista ja niiden roolista WSIS-huippukokouksessa (World Summit on the Information Society). Tämä asiakirja syntyi näistä pyynnöistä.

Vapaissa ohjelmissa vapaus (engl. free) viittaa vapauksiin, ei hintaan. Tässä merkityksessä käsitettä on käytetty 80-luvulta asti, ensimmäisen täydellisen määritelmän ilmeisesti oltua GNU:n Bulletin-tiedotteen ensimmäisen vuosikerran ensimmäisessä numerossa, joka julkaistiin helmikuussa 1986. Erityisesti vapaat ohjelmat määrittelee neljä vapautta:

• Vapaus käyttää ohjelmaa mihin tahansa tarkoitukseen.

  Rajoitteiden asettaminen vapaiden ohjelmien käytölle tekee ohjelmasta epävapaan. Rajoitteita voivat olla esimerkiksi aika (”30 päivän kokeilujakso”, ”lisenssi vanhenee 1. tammikuuta 2004”), tarkoitus (”lupa annettu tutkimus- ja epäkaupalliseen käyttöön”) tai maantieteellinen alue (”ei saa käyttää maassa X”).

• Vapaus opiskella ohjelman toimintaa, ja soveltaa sitä.

  Juridisten tai käytännöllisten rajoitteiden asettaminen ohjelman ymmärrettävyydelle tai muokkaukselle tekevät myös ohjelmasta suljetun (epävapaan). Näitä voivat olla pakollinen erityisten lisenssien ostaminen, tiedon jakamisen rajoittamisen sopimukset (NDA) tai – ohjelmointikielille joilla on useampia esitysmuotoja – pääsyn estäminen parhaimpana pidettävään, ihmisluettavaan ohjelman (”lähdekoodin”) muotoon ja sen muokkaamiseen. Ilman ohjelmien muokkaamisen vapautta ihmiset pysyvät yhden toimittajan armoilla.

• Vapaus levittää kopioita naapureillesi.

  Ohjelmia voidaan kopioida ja jakaa lähes ilman kustannuksia. Jos sinulla ei ole oikeutta antaa ohjelmaa sitä tarvitsevalle, ohjelma on epävapaa. Ohjelmaa voi halutessaan jakaa myös maksua vastaan.

• Vapaus parantaa ohjelmaa, ja antaa muutokset levitykseen, jotta koko yhteisö hyötyy.

  Kaikki eivät ole yhtä hyviä ohjelmoijia jokaisella osa-alueella. Jotkut eivät osaa ohjelmoida lainkaan. Tämä vapaus mahdollistaa muutosten teon vapauden epäsuoran käytön niille henkilöille, joilla ei ole aikaa tai taitoja ratkaista jotakin ongelmaa. Tämä voidaan tehdä maksua vastaan.

Nämä vapaudet ovat oikeuksia, eivät vaatimuksia, vaikkakin näiden vapauksien kunnioittaminen yhteiskunnan kannalta saattaa ajoittain velvoittaa yksilöä. Kuka tahansa voi valita olla käyttämättä vapauksia, mutta voi myös hyödyntää kaikkia niitä. Erityisesti on syytä ymmärtää, että vapaat ohjelmat eivät sulje pois kaupallista käyttöä. Jos ohjelma ei salli kaupallista käyttöä tai jakelua, se ei ole vapaa ohjelma. Kasvava joukko yrityksiä rakentavat liiketoimintamallinsa täysin tai vähintäänkin osittain vapaille ohjelmistoille, mukaan lukien joitain suurimmista suljettujen ohjelmien toimittajista. Vapaat ohjelmistot tekevät avun tarjoamisesta ja antamisesta laillista, ei pakollista.

Termistö

Englanti vaikuttaa olevan ainoa kieli, jossa vallitsee suuri monitulkintaisuus vapauden ja hinnan välillä. Käännettäessä muille kielille, vapaista ohjelmistoista (engl. Free Software) tulee ranskaksi ”logiciels libre”, espanjaksi ”software libre”, portugaliksi ”software libero”, tanskaksi ”Fri Software”, tai mikä onkaan vapautta merkitsevä vastaava paikallisen kielen termi.

Avoin lähdekoodi

3. helmikuuta 1998, Netscapen kerrottua julkaisevansa selaimensa vapaana ohjelmistona, ryhmä ihmisiä tapasi Palo Altossa Piilaaksossa ja esitti vapaiden ohjelmistojen markkinointikampanjan aloittamista käyttämällä termiä avoin lähdekoodi (”open source”). Tavoitteena oli hakea vapaiden ohjelmistojen nopeaa kaupallistumista ja niiden hyväksyntää yrityksiltä ja riskisijoittajilta uuden talouden korkeasuhdanteessa. Tarkoituksen pyhittäessä keinot he tekivät tietoisen valinnan jättää sivuun kaikki vapaiden ohjelmistojen pidempiaikaiset kysymykset (kuten filosofian, etiikan ja sosiaaliset vaikutukset), kokien että nämä olisivat esteitä ripeälle hyväksynnälle. He esittivät keskittymistä ainoastaan teknologisiin hyötyihin1.

”Avoin lähdekoodi” -termi – joka alun perin on määritelty tarkoittamaan samaa asiaa kuin vapaat ohjelmistot lisenssien ja toteutuksien suhteen – on kokenut merkitykseltään inflaatiota. Nykyään sitä usein käytetään mistä tahansa asiasta, joka on vapaiden ohjelmistojen ja hyvin suljetun Microsoftin ”Hallituksellisen turvaohjelman” (GSP) välimaastossa2.

Libre Software

Kun Euroopan komissio aloitti säännöllisen työskentelyn vapaiden ohjelmistojen parissa, etsittiin tapa välttää englanninkielisten termien ”Free Software” ja ”Open Source” monitulkintaisuus sekä niihin liittyvät väärinkäsitykset. Tämä johti siihen, että käyttöön otettiin kolmas termi, jota on nähty käytössä silloin tällöin noin vuoden 1992 jälkeen: ”Libre Software” (libre = vapaa). Tämä termi on havaittu sietokykyiseksi aiemmin mainitulle inflaatiolle, ja sitä käytetään edelleen vapaiden ohjelmistojen kanssa yhtäläisessä merkityksessä. Se voi siis tarjota ratkaisun tahoille, jotka pelkäävät tulevansa väärinymmärretyiksi käyttäessään englannin kieltä.

Kehitys

Vapaita ohjelmia ajateltaessa tulisi nähdä niiden käsittävän ajatuksen luotettavasta, kestävästä ja käyttövarmasta informaatio- ja tietoyhteiskunnasta, johon kaikki osapuolet osallistuvat.

Hinta jota suljettujen ohjelmien ratkaisumallin hallitsevuudesta maksetaan on korkea. Koska suljettujen ohjelmien paradigmalla on vahva, luontainen monopolisoiva taipumus 3 ja ohjelmistot ovat läsnä jokaisella talouden alueella, pohjoiset talousjärjestelmät kärsivät. Eteläisille maille taas annetaan valinta heidän poissulkemisen ja täydessä riippuvuudessa kanssakärsimisen väliltä. Tämän takia Microsoftin hajottaminen ilman paradigmamuutosta ei parantaisi tilannetta merkittävästi. Vapaat ohjelmat sen sijaan tuovat kilpailun takaisin sallien samalla yritysten, ihmisten ja hallitusten välisen yhteistyön. Kaikki nämä ohjelmat ovat tasa-arvoisesti saatavilla ja kaikki ihmiset oikeutettuja niitä käyttämään.

Vähemmistöt pysyvät suljettuja ohjelmia käyttäessään kulttuurin ja kielen tuen suhteen monikansallisten yritysten armeliaisuuden varassa. Vapaat ohjelmat antavat heille vapauden muokata kaikkia ohjelmistoja heidän tarpeidensa mukaan. Täten vapaat ohjelmat sallivat myös kestävän, paikallisen, monopoleista ja suurista monikansallisista yrityksistä riippumattoman laitteisto- ja ohjelmistoteollisuuden rakentamisen. Tietysti yhteistyö suurten yritysten kanssa on mahdollista ja voi olla hyödyllistä, mutta riippuvuuden ollessa hinta kyseisenkaltaisesta yhteistyöstä vapaat ohjelmistot tarjoavat sen sijaan riippumattomuutta.

Tasa-arvoisuus

Ohjelmistojen suunnittelu, kehitys ja käyttö kasvaa kaikissa yhteiskunnissa. Lisääntyvissä määrin pääsy ohjelmiin määrittelee suurelta osin kykymme opiskeluun, yhteydenpitoon, työhön tai jopa sosiaaliseen verkostoitumiseen. Nämä sisältävät sosiaalisten liikkeiden rakentamisen, kansalaisoikeuksien ja läpinäkyvän demokratian edistämisen sekä yleiset hallinnolliset palvelut ja terveyspalvelut.

Ohjelmat ylipäänsä ovat kasvaneet hyvin suurelta osin osaksi pohjoisia yhteiskuntia. Jos kehitystavoitteet onnistuvat, tämä toteutuu myös eteläisten yhteiskuntien tapauksessa jossain vaiheessa. Tämän vuoksi ohjelmistoja tulee pitää kulttuurisena tekniikkana, joskus jopa kulttuurisena hyödykkeenä.

Kaikkien keskeisten kulttuuristen tekniikoiden kohdalla tulisi kysyä, kuka asetetaan hallitsemaan niitä. Suljetut ohjelmat asettavat suuren pohjoiset monikansalliset yritykset hallitsemaan4. Vapaat ohjelmistot tekevät tästä kulttuurisesta tekniikasta tasa-arvoisesti kaikkien saatavilla olevan.

Ihmisoikeudet

Kaikille jotka ovat yhteyksissä muuhun maailmaan – ja toivottavasti tämä todella tulee joskus tarkoittamaan kaikkia kansoja – kulttuuriin osallistumisen sekä sanan- ja mielipidevapauden ihmisoikeuksiin vaikuttaa suurelta osin ihmisten hallitsemisoikeus heidän käyttämiinsä ohjelmiin. Tämä vaikuttaa myös yhdistystoiminnan ja erilaisten liikkeiden vapauksiin. Ohjelmat toimivat ilmaisuvälineenä. Toisin kuin suljetussa lähestymistavassa, vapaat ohjelmat antavat jokaiselle henkilölle täyden hallinnan heidän henkilökohtaisiin tietoihinsa. Vaikka tämä yksinään ei ole riittävä tae yksityisyydestä tai turvallisuudesta, se on välttämätön edellytys.

Teknologiavallan estäminen – demokratian ylläpito

Lainsäädäntöä tulisi kehittää demokraattisesti valitun edustajiston toimesta läpinäkyvällä tavalla. Jopa tilanteissa joissa tämä on totta, oikeudet joita ei voi käyttää ovat sisällyksettömiä. Oikeuksien myöntäminen paperilla ei tarkoita, että ihmisillä olisi keinot niiden käyttämiseen.

Nykyaikaisten järjestelmien monimutkaisuus tekee jo itsessään hankalaa demokratian ylläpitämisestä digitaalisessa maailmassa, mutta suljettujen ohjelmien kokonaisvaltainen läpinäkyvyyden puute tekee siitä mahdotonta. Jos vapaita ohjelmia ei käytetä, harjoitettavissa tai harjoittamattomissa olevat oikeudet määrittää suljetun ohjelman toimittaja – kyseessä on yksin toimittajan päätös, päätös jolle nykyään usein annetaan etusija demokraattisen lainsäädännöllisen prosessin sijaan.

Hyviä esimerkkejä ovat EU:n tekijänoikeusdirektiivi (EUCD) ja Digital Millennium Copyright Act (DMCA), jotka molemmat ovat kansainvälisen tekijänoikeuksia koskevan ”The World Intellectual Property Organization (WIPO) Copyright Treaty” -sopimuksen (joulukuu 1996) toteutuksia. DMCA on jo kerännyt huonoa mainetta mahdollistamalla skientologiakriittisten sivustojen sensuroinnin Yhdysvalloissa 5. Saksan EUCD-toteutus on hiljaa tekemässä ”fair use” -käyttöoikeuksista mahdottomia käyttää. Vaikka lait toteavat selkeästi, että asiakkailla on oikeus kopioida CD-levyä autossa oleville soittimilleen tai jopa tuttavilleen, tätä oikeutta niin kutsutuille ”kopiosuojatuille” CD-levyille tai mille tahansa DVD-levylle käyttävät saattavat saada rangaistuksen. Ja jos ajatellaan, että tätä pidemmälle ei kuitenkaan mennä, on hyödyllistä lukea EFF:n artikkeli niin kutsutusta ”luotetusta tietokoneenkäytöstä” (”Trusted Computing”, TC).

Suljetut ohjelmat käytännöllisesti katsoen siirtävät aiemmin demokraattisesti valittujen edustajien hallitseman alueen yritysten käsiin, tällä tavoin muodostaen teknokratian eli teknologiavallan 6.

Yhteenveto

Kaikki kova työ ihmisoikeuksien, sukupuolten välisen tasa-arvon, vähäosaisten oikeuksien, vapaan median, yksityisyyden ja turvallisuuden, digitaalisen yhteisvastuullisuuden ja muiden asioiden eteen on uhattuna, jos informaatioaika perustuu suljettuihin ohjelmiin.

Vapaat ohjelmat eivät toki ole riittävä tae kaikkien ongelmien ylitse pääsemiseksi, mutta ne ovat tarpeen, jotta ihmiset voisivat käyttää oikeuksiaan joiden puolesta taistelemme tietoyhteiskunnissa.

Viitteet

1. Lähde, katso http://web.archive.org/web/20021217003716/http://www.opensource.org/advocacy/faq.html: How is "open source" related to "free software"? The Open Source Initiative is a marketing program for free software. It's a pitch for "free software" on solid pragmatic grounds rather than ideological tub-thumping. The winning substance has not changed, the losing attitude and symbolism have.
2. Tässä ohjelmassa hallitukset ja hallitustenväliset järjestöt maksavat huomattavia maksuja joidenkin Windows-lähdekoodin ylimalkaisesta katselmuksesta erityisillä Microsoftin palveluilla. Tämä saattaa lisätä ”turvallisuudentunnetta” mutta on käytännössä hyödytöntä – erityisesti koska ei ole edes tiedossa vastaako heidän katselmoimansa ohjelma sitä jota heillä on tietokoneillaan. Ja luonnollisestikaan tämä ei anna heille vapauksia.
3. Selvitys näistä mekanismeista annetaan mielellään, jos kiinnostusta.
4. Sivuhuomautus: pohjoisissa maissa asuvien ihmisten ei tule ymmärtää tätä hyvänä asiana, mitä se ei ole.
5. Lähde, katso http://www-camlaw.rutgers.edu/publications/law-religion/scientology.htm (ei saatavilla enää)
6. Technocracy: "Government by technicians or management of society by technical experts." (Merriam Webster Dictionary)